Harjulan tila Juvalla
Harjulan tila sijaitsee Etelä-Savossa Juvalla Maivalan kylässä. Tilakeskus on kauniin harjumaiseman keskellä maakunnallisesti merkittävällä maisema-alueella. Pihapiiriin saavutaan luonnonesteitä kiertelevää, polveilevassa maastossa kulkevaa kylätietä pitkin. Tilalla asuvat isäntä Jouni Pesonen ja puoliso Mari sekä heidän kolme poikaansa.
Jouni alkoi isännöidä kotitilaansa vuonna 1994. Hän on kasvanut tilalla ja tilan töissä. Vanhemmilla oli lypsykarjatila. Jouni jatkoi lypsylehmien kanssa jonkin aikaa vanhemmat apunaan. Lypsylehmien hoidossa oli liian paljon töitä yksinään tehtäväksi. Eteen tuli päätös laajentaako ja uudistaako navettaa vai lopettaako. Lehmistä luovuttiin vuonna 2000, mutta silti maanviljelys ja eläinten pito tuntui omalta alalta.
Nuorena ja rohkeana kalkkunankasvatukseen
2000-luvun alussa Järvi-Suomen portti oli aloittanut kalkkunatuotannon. Kalkkunankasvatus vaikutti Jounista kiinnostavalta. Juvalla oli kymmenen kasvattajaa ja ympäristökunnissa toiset kymmenkunta. Jouni kävi katsomassa kalkkunoita läheisellä tilalla, joka oli aloittanut kalkkunankasvatuksen Järvi-Suomen Portille ensimmäisten joukossa. ”Olin nuori ja rohkea, uskalsin kokeilla uutta”. Itä-Suomi on perinteisesti nautakarja-aluetta. Kyllä meitä ensin vähän kummaksuen katsottiin, kun kalkkunankasvatukseen lähdettiin, muistelee Jouni. Maatalouden rakennemuutos oli tuohon aikaan alkanut ja kalkkunankasvattajat olivat oikeastaan ensimmäisten joukossa Juvalla. Sen jälkeen alkoivat nauta- ja maitotilojen laajennukset, hän jatkaa.
Kalkkunahallin rakentaminen aloitettiin 2002 ja ensimmäisen kasvatuserän untuvikot tulivat Pesoselle jo loppuvuodesta. Vuonna 2007 Järvi-Suomen Portti lopetti kalkkunatuotannon. Jälkikäteen ajateltuna kalkkunankasvatuksen loppuminen jätti myös aikaa silloin vielä pienille lapsille. Vähän aikaa varsinainen elanto tuli metsästä. Yhteys linnunkasvatukseen säilyi myös Järvi-Suomen Portin toiminnan loputtua, tilalla kasvatettiin osavuotisesti munintakanaloihin kananuorikoita. Emolehmäkasvatustakin oli pienimuotoisesti ja vaimon hevosharrastus on tuonut omaa vaihtelua perheen arkeen.
Uusi alku ja toiminnan laajennus
Pesosella palattiin takaisin kalkkunankasvatukseen 2011, kun Länsi-Kalkkunalle kasvatettiin yksi erä joulusesonkiin. Ympärivuotisesta kalkkunankasvatuksesta tehtiin sopimus Länsi-Kalkkunan kanssa ja vuoden 2014 joulukuusta lähtien tilalla on ollut kalkkunoita. Pian ympärivuotiseen kalkkunankasvatukseen palaamisen jälkeen parin kilometrin päästä tuli myyntiin kasvatushalli. Mietittiin laajentamista. Länsi-Kalkkunalta rohkaistiin hankkimaan lisäkasvatustilaa ja päätin jättää ostotarjouksen, muistelee Jouni yhteistyön alkamista Länsi-Kalkkunan kanssa.
Eläinten havainnoinnilla iso merkitys hyvinvointiin
Pesosen pelloilla kasvaa vehnää ja kauraa kalkkunoille. Peltoja on kunnostettu ja oiottu. Kivien keräämistä ainakin riittää, sillä alueen maat ovat kivisiä. Muuten viljelykset ovat suorakylvössä. Metsätyöt on täytynyt ulkoistaa, kun aika ei itsellä riitä kaikkeen. Kalkkunoiden hoito on nyt täysipäiväistä ja mielekästä työtä.
Jouni pitää tärkeänä eläinten havainnointia. Olen elämäni ollut tekemisissä eläinten kanssa ja uskon siitä olevan etua myös kalkkunankasvatuksessa. Valmiiksi tässä ei tule koskaan, mikä toisaalta pitääkin mielen virkeänä. Jokainen parvi on erilainen ja parven sisältäkin löytyy yksilöitä. Olosuhteet tulee olla kunnossa. Apuna olosuhteiden ylläpidossa on tekniikka, mutta vain apuna. Minä itse olen se, joka sitä teknistä nappulaa painaa suuntaan tai toiseen.
"Minulla täytyy olla kyky havainnoida kalkkunoita ja luoda hyvät olosuhteet, jossa niiden on hyvä elää ja kasvaa."
Pohjien kunnossapito ja ilmastointi on tärkeä osa hoitotyötä. Ei saa olla liian märkää tai kuivaa ja vuodenaikavaihtelut tulee huomioida. Uusi kasvatuserä on aina uusi mahdollisuus. Jounille helpottava tunne tulee, kun työläs eränvaihto ja hallinpuhdistus saadaan loppuun ja untuvikot tulevat halliin. Kalkkunoiden kasvaessa hoitotyöt muuttuvat toisenlaisiksi, pohjien kunnossapito kuiviketta lisäämällä on iso työ lähes päivittäin. 30 kilon kutteripaaleja kuluukin erän aikana melkoinen määrä. Viime aikoina Jouni on myös huomannut, että kasvatushallin valaistuksella on vaikutusta kalkkunoiden käyttäytymiseen. Oikea valon teho ja valon väri vaikuttavat kalkkunoiden hyvinvointiin ja ne ovat rauhallisia. Kalkkunoille annetaan myös riittävän pitkä yön lepo, ne saavat rauhassa nukkua hyvät yöunet.
Muuttunut elämä
Ennen heiluttiin hikihatussa heinähangon kanssa, nyt keskitytään havainnointiin ja olosuhteiden hallintaan. Kasvatuksessa on huomioitava ja muokattava hoitotoimia kalkkunan kehitysvaiheeseen sopivaksi. Kyllä se hiki hattuun tulee vielä nytkin, ainakin untuvikkoja hoitaessa 37 asteen lämmössä, naurahtaa Jouni.
Yhteydet ovat säilyneet entisiin kalkkunankasvattajiin. Yhteistyötä tehdään ja kuulumisia vaihdetaan varsinkin kananmunatuottajien kanssa. Tärkeitä ovat myös henkilöt, joilta saa apua työhuipuissa - ilman heitä kasvatus ei pyörisi. Lähellä sijaitsee toinen Länsi-Kalkkunan kasvattaja, jonka kanssa yhteistyötä tehdään enemmänkin ja keskustellaan kalkkunoiden kasvatuksesta ja jaetaan kokemuksia.
Vuosittaista kunnostusta ja rakentamista
Lähes vuosittain tilalla ja kalkkunahallilla on tehty kunnostusta ja korjauksia ja rakennettavaa riittää vastedeskin. Viimeisin uudisrakennus on kuivaaja ja tällä hetkellä valmistumassa on untuvikkojen vastaanottoon suojaisa tila. Lomitus toimii ja joskus voidaan perheenä viettää lomapäiviäkin. Kasvatuserien välillä tehtävän pesun Jouni teki ennen itse, mutta nykyään käy ulkopuolinen pesijä. Kalkkunoiden lastaukseen on haastavinta saada apukäsiä. Lastaus vaatii myös eläinten tuntemusta ja kokemusta eläinten käsittelystä.
"Pyrin aina tekemään parhaani kalkkunoiden kanssa ja luomaan niille hyvät olosuhteet."
Jouni seuraa kasvatustyönsä onnistumista ja haluaa kehittyä ja kehittää tilaansa. Länsi-Kalkkuna tekee kasvatustuloksien seurantaa ja Jouni seuraa mielellään, miten on onnistunut. Pyrin aina tekemään parhaani kalkkunoiden kanssa ja luomaan niille hyvät olosuhteet. En mielestäni tee mitään erikoista, toteaa Jouni vaatimattomaan tyyliinsä.
Kasvatus mieluista työtä
Jouni toivoo omista pojista tilalle jatkajaa. Hän toteaa jatkoksi, että jokainen saa itse päättää, mitä haluaa tehdä. Työelämä on niin suuri osa elämää, että työstään täytyy tykätä, että sitä jaksaa tehdä. Kalkkunankasvatus ja maanviljely on minulle mieluinen työura.
Pesosen perheessä syödään mielellään savustettua kalkkunaa. En ole ollenkaan ruuan laittaja, olen sen ulkoistanut puolisolle - hyvä olen kyllä syömään, varsinkin maukasta ja maistuvaa kalkkunaa, kuvailee Jouni ruokatottumuksiaan.