Kalkkunoita, perunoita ja metsänhoitoa

Daniel viljelee kalkkunoille vehnää ja kauraa. Lisäksi Lövbackan tilan pelloilla on noin 50 hehtaarin alalla perunaa. Perunat menevät ihan naapuriin, Jepuan perunalle. Daniel on viljelijäomisteisen Jepuan perunan sopimusviljelijä ja hallituksen jäsen. Perunanviljelyä tilalla on ollut jo 50-luvulta lähtien, Daniel kertookin saaneensa verenperintönä perunat. Isovanhemmat molempien vanhempien puolelta olivat perunanviljelijöitä. Kolmas pääelinkeino tilalla on metsänhoito. Metsätyöt ajoittuvat talviaikaan.

Danielilla isäntänä on päävastuu tilan kaikista tuotantosuunnista. Hänellä on yksi ulkopuolinen työntekijä, joka osallistuu tilan kaikkiin töihin. Syksyisin tarvitaan kausityöntekijöitä. Danielin isä on suurena apuna. Ilman isän apua useamman lomapäivän pitäminen olisi lähes mahdotonta, Daniel toteaa. Perunan- ja viljanviljely sekä metsätalous sopivat kaikki oikein hyvin kalkkunankasvatuksen kanssa yhteen. Kompostoitu kalkkunanlanta soveltuu erinomaisesti käytettäväksi lannoitteena perunoille. Kalkkunahallin lämmitykseen käytetään haketta omasta metsästä ja linnuille käytettävä kuivikekin hankitaan omalta kylältä.

Kalkkunat tulevat aina ensimmäisenä

Kalkkunat tulevat aina ensimmäisenä

Daniel on ollut lapsesta saakka mukana tilan töissä, mutta tilan isännyyden ottaminen ihan näin nuorena ei ollut ensimmäiseksi ajatuksissa. Hän kouluttautui insinööriksi ja suunnitelmissa oli toimia vieraan palveluksessa muutamia vuosia ja aloittaa sitten tilan isäntänä vähän myöhemmin. Tällä hetkellä Daniel on oikein tyytyväinen, kun aloittikin isäntänä nuorena, 25-vuotiaana. Hän sanookin, että aikaisemmista opinnoista on hyötyä maatalousyrittäjän arjessa.

Sähköasentajan taitoja tarvitaan useinkin, kun uteliaat kalkkunat nokkivat esimerkiksi ruokintalaitteiden antureita rikki. Danielilla on tuotantotalouden insinöörin tutkinto. Itse hän kuvailee, että tekee insinöörin työtä nyt juuri oikeassa paikassa, ruohonjuuritasolla oman tilan kehittämiseksi. Tykkään olla itseni pomo, sanoo Daniel. Yrittäjänä minulla on suuri vastuu, mutta toisaalta vaakakupissa on vapaus, Daniel jatkaa. Hän saa itse suunnitella päivän työjärjestyksen. Kalkkunat tulevat aina ensimmäisenä. Ne ovat eläviä eläimiä, konetyöt voivat odottaa.

Kalkkunoiden hoito vaatii paljon puhuttua lintusilmää

Kalkkunoiden hoito vaatii paljon puhuttua lintusilmää

Kalkkunoiden hoidossa tulee osata havainnoida lintujen käytöstä, mutta myös tulkita mitattavia asioita. Rehun- ja vedenkulutus kertoo paljon. Havainnointiin liittyy myös lintujen ääntelyn kuunteleminen ja kasvatushallin ilman laadun aistiminen. Danielin mielestä tekniikka on kalkkunoiden hoidossa hyvänä apuna, mutta hoitajaa tarvitaan aina. Tekniikan avulla voidaan säätää hallin olosuhteita ja asettaa hälytysrajoja. Kuitenkin hoitaja on se, joka säätää olosuhteita ja määrittelee hälytysrajat sekä havainnoi lintujen käytöstä.

Daniel on havainnut, että jokainen parvi on erilainen ja pyrkiikin mukauttamaan hoitotoimet sen mukaan, mitä linnut hänelle ”kertovat”. Aika nopeasti untuvikkojen saavuttua näkee, miten ne sopeutuvat uuteen ympäristöönsä ja onko kaikki kunnossa. Kalkkunauntuvikkojen ensimmäinen elinviikko on tärkeää aikaa. Samaan hengenvetoon Daniel toteaa, että koko kasvatusaika on tärkeää. Eri ikäisillä kalkkunoilla on erilaiset tarpeet. Vertaan usein untuvikkoa vastasyntyneeseen ja isommat linnut ovatkin jo teini-iässä – tarpeet muuttuvat nopeasti kalkkunan elämän aikana.

Tilalla on ollut kalkkunoita 20 vuoden ajan, viimeiset viisi vuotta Danielin kasvattamina. Kokemuksesta on hyötyä, mutta koko ajan opin uutta. Se onkin tämän työn suola. Jokaisen parven jälkeen olen oppinut kalkkunoista jotakin uutta.