Suokon tila
Heikki Suokko kasvattaa kalkkunoita Etelä-Pohjanmaalla Lapualla. Jouttikallion tuulivoimapuiston seitsemän tuulimyllyä hallitsevat Suokon tilan kalkkunahallia ympäröivää peltomaisemaa. Nämä rakentamisaikanaan Suomen korkeimmat tuulimyllyt ovat vaikuttava näky pyöriessään hitaasti peltoaukeiden takana.
Neljännesvuosisata kalkkunoiden kasvatusta
Suokolla kasvatettiin ensin kalkkunanuorikoita, jotka siirtyivät tilalta kalkkunamunittamoon munimaan siitosmunia. 2000-luvun alussa nuorikot vaihtuivat teuraslintuihin, ja siitä saakka Heikki onkin kasvattanut lintuja ensin Atrialle, ja sittemmin perustetulle Länsi-Kalkkunalle.
Kun kalkkunoiden kasvatuksesta oli jo useamman vuoden kokemus, tehtiin Heikin kotitilalla sukupolvenvaihdos jonka myötä myös lypsykarja siirtyi Heikin vastuulle. Lehmiä lypsettiin kalkkunoiden hoidon kanssa samaan aikaan 16 vuoden ajan, jonka jälkeen vuonna 2018 Suokon tilalla keskityttiin pelkästään kalkkunoihin.
Aika lypsylehmien ja kalkkunoiden kanssa oli tiukkaa. Lehmät lypsettiin aamuin ja illoin, kalkkunat hoidettiin joka päivä ja rehua tehtiin lehmille. Heikin sanoin niinä aikoina lomailtiin kerran joka toinen vuosi, kun saatiin molemmille eläimille lomittajat.
Kipinä kasvattajaksi ryhtymisestä kyti jo 80-luvulla
Heikki muistaa edelleen tarkasti, että ensimmäiset kalkkunat saapuivat tilalle 4.10.1998 kello 12:10. Kymmentä yli sen takia, että laitteiden valmiiksi saaminen uudessa kalkkunahallissa venyi ja suunnitellusta ajankohdasta myöhästyttiin 10 minuuttia.
Haastattelua tehdessä tästä hetkestä on kulunut lähes tarkalleen 25 vuotta. Tällöin Atria aloitti kalkkunatuotannon laajemmassa mittakaavassa, ja samoihin aikoihin rakennettiinkin useita kalkkunahalleja Etelä-Pohjanmaalle.
Heikin kiinnostus siipikarjaan oli herännyt kuitenkin jo paljon tätä aiemmin. Jo 80-luvulla Alajärven maamieskoulun aikana Heikki oli käynyt kyselemässä Atrialta mahdollisuutta alkaa kasvattamaan siipikarjaa.
Työnteon asenteesta kertoo ala-asteen ensimmäisellä luokalla vyölle ripustettu puukko.
”Silloin meni puukko vyölle, ja siinä se on edelleen!”
Muistisääntö kertaa mitä kalkkunahallissa pitää tarkistaa
Heikin muistisääntönä kalkkunahalliin mennessä on ilma, vesi, lämpö – ruoka, valo, pehku. Nämä kuusi asiaa pitää muistaa tarkistaa jokaisella kerralla kun hallissa käy. Näiden avulla varmistetaan että kalkkunoiden olosuhteet ovat kunnossa. Joskin viime vuosina listalle on oikeastaan lisätty yksi uusi muistettava. Huvi. Sillä aktiivisille kalkkunoille on tarjolla puuhasteltavaa niille sopivien lelujen, kuten tyhjien limsapullojen ja sanomalehtien muodossa.
Tämä kuuden kohdan muistisääntö toimii myös kalkkunoiden hoitoa muille neuvoessa. Kun esimerkiksi tilan nuoriso auttaa isäänsä kalkkunahallissa, on Heikin ohjeena pojilleen juuri näiden samojen asioiden tarkistaminen jokaisella käynnillä.
"Ilma, vesi, lämpö – ruoka, valo, pehku"
Suokon tila sijaitsee lähellä Jalasjärvellä sijaitsevaa Suomen ainoaa kalkkunahautomoa, josta untuvikot toimitetaan tilalle. Hautomolta lähdettyään untuvikot ovat reilun puolen tunnin kulutta perillä tilalla. Suokolla kaikki kalkkunauntuvikot kasvatetaan aluksi samassa osastossa, kanat ja kukot jaettuna eri osiin. Neljän viikon jälkeen kukot siirretään samassa rakennuksessa sijaitsevaan toiseen osastoon. Tällöin kanat saavat koko alkuperäisen osaston käyttöönsä. Kukkojen siirron jälkeinen aika on Heikin mielestä leppoisin vaihe kalkkunoiden kasvatuksessa. Lintujen kasvuun lähtö on vakiintunut ja olosuhteiden hallinta on tällöin mutkatonta.
Alkukasvatusvaiheeseen on tärkeää panostaa
Tärkeänä, mutta myös haastavana vaiheena kalkkunoiden kasvatuksessa Heikki pitää ensimmäistä kymmentä päivää. 5–7 päivän iässä, kun untuvikkojen ruskuaispussin sisältämä energia alkaa loppumaan, on erittäin tärkeää että kaikki untuvikot ovat löytäneet rehukupit ja oppineet syömään. Tämän varmistamiseksi Heikin mukaan rehua ja vettä tulee olla untuvikoille tarjolla riittävän monessa paikassa.
Suokolla on käytössä alkukasvatusvaiheessa kutterin päälle levitettävät rehupaperit lisäruokintapaikkoina rehukuppien lisäksi. Käytäntönä on, että rehupapereille laitetaan rehua yhtä paljon kuin tilalle saapuvat untuvikot painavat yhteensä.
”Hyvinvoiva lintu on eläväinen ja kirkassilmäinen”
Untuvikkojen alkukasvatukseen onkin Suokolla panostettu. Osastoon johon untuvikot saapuvat, on jälkikäteen asennettu nippalinjat untuvikkojen vedensaantia varten. Nippalinjat korvasivat aiemmin käytössä olleet käsin täytettävät lisävesikupit, ja vähensivät omalta osaltaan käsityötä untuvikkojen ensimmäisinä elinpäivinä. Nippalinjat ovat olleet kovasti myös untuvikkojen mieleen. Ne juovatkin aluksi kaiken veden näistä nippalinjoista, vaikka vettä on koko ajan tarjolla myös vesikupeissa. Untuvikkojen kasvaessa kiinnostus nippalinjoja kohtaan vähenee ja juominen siirtyy koko ajan lisääntyvässä määrin vesikupeille.
Suokon tilalla kalkkunat syövät rehutehtaan rakeista rehua ja oman tilan pelloilla viljeltyä viljaa. Pelloilla kasvaa vehnää, ja usein myös kauraa. Lähimpänä kasvatetut vehnät tulevat tänäkin vuonna kalkkunoille hallin seinustalla olevalta pellolta.
Maatalous pitää maaseudun asuttuna
Tulevaisuuteen katsovalla kalkkunankasvattajalla on aina kehitysajatuksia mielessään. Heikin ajatuksissa jo pidempään pyörinyt kiinnostava tulevaisuuden kehityskohde olisi lämmöntalteenotto kalkkunahallissa. Tämä toisi lisää mahdollisuuksia erityisesti talviajan ilmastointiin, kun ilman lämmönhukkaa pystyisi vaihtamaan enemmän ilmaa kalkkunahallissa.
Kalkkuna maistuu Suokon perheessä myös ruokapöydässä. Leikkelettä löytyy aina jääkaapista, ja uutuustuotteita testataan innokkaasti. Osana elintarvikeketjua Heikki toivoo, että kotimaista lihaa syötäisiin jatkossakin. Toivottavasti kuluttajat ymmärtäisivät ettei Suomessakin tuotettavia elintarvikkeita kannatta rahdata tänne maailman ääristä. Maatalous pitää maaseudun asuttuna, ja elintarvikkeisiin käytetty raha jää kotimaahan.
Kalkkunoiden kasvatukseen liittyen Heikin mielestä tärkeää olisi, että ihmiset tietäisivät että kalkkunat kasvavat vapaina lattialla, eivätkä häkissä.
Kun tilalla keskityttiin lehmien jälkeen pelkästään kalkkunoihin, on vapaa-aikaakin jäänyt hieman enemmän. Mieluinen harrastus vapaa-ajalla on ollut jo pidemmän aikaa laskettelu, joka kuitenkin loppui puolitoista vuotta sitten sattuneen lasketteluonnettomuuden seurauksena aiheutuneeseen jalkavaivaan. Toista pitkäaikaista harrastusta, moottoripyöräilyä lasketteluonnettomuus ei onneksi kuitenkaan lopettanut. Ja moottoripyörä kuljettaakin Heikkiä edelleen reissuille ympäri Suomen.