Leppämäen tila Vampulassa
Leppämäen tilalle Vampulaan saapuessa vastassa ovat suuret vaaleat laumanvartijakoirat. Koirien kumea haukku toivottaa vieraat tervetulleeksi ja kertoo kuka pitää vahtia pihapiirissä.
Leppämäen tilalla Vampulassa on kasvatettu siipikarjaa jo 20-luvulta lähtien. Nyt tilaa viljelevä Karri Leppämäki on tilan neljäs isäntä. Aluksi tuotantosuuntana oli kananmunantuotanto. Kun kanoille alettiin miettiä vaihtoehtoa, löytyi idea lihasiipikarjaan siirtymisestä naapurissa sijanneesta kalkkunakasvattamosta. Ensimmäiset kalkkunat tulivat tilalle vuonna 1992 vanhaan kanalarakennukseen. Uusi kalkkunahalli rakennettiin vuosituhannen vaihteessa.
Lintujen käyttäytymistä tulkiten
Haastavin vaihe kalkkunoiden kasvatuksessa on ensimmäinen viikko sen jälkeen kun untuvikot ovat saapuneet hautomolta tilalle. Lämpimät olosuhteet aiheuttavat vielä lisähaasteita hoitajalle, kun hallissa sisällä on alkuunsa noin 37 astetta.
Alkukasvatuksen jälkeen työläin vaihe on ohi. Silloin Leppämäen mukaan on aikaa keskittyä erityisesti seuraamaan ja katselemaan lintuja. ”Lintujen veden- ja rehunkulutusta seurataan koko ajan, ja verrataan muun muassa edellisen parven lukemiin. Vedenkulutus kertoo paljon mitä on odotettavissa”.
Hallissa ollessa lintujen käytöksestä näkee paljon. Normaali kalkkunaparvi tulee hoitajan luo. Jos linnut eivät liiku, on jotain vialla. ”Lintujen liikkuminen kertoo paljon niiden voinnista”.
”Hoitaja näkee yleissilmäyksellä halliin kurkatessaan että onko kaikki ok”. Hallissa kulkiessaan olosuhteita aistii kokoajan. Hajun ja kosteuden tuntee, ja niistä pystyy päättelemään muun muassa ilmastoinnin toimivuuden.
Leppämäki pitää untuvikkojen lisäruokintaa rehupaperin päältä tärkeänä. Se helpottaa untuvikkojen syömään oppimista. Kun paperi rapisee lintujen jalkojen alla, houkuttelee se samalla muita untuvikkoja tulemaan myös sinne jolloin ne löytävät rehun.
Vaikka puhutaan linnuista jotka kasvavat sisällä, Leppämäen mukaan puhtaus lähtee ulkopuolelta. Nurkat pidetään siistinä. Ja erityisen tärkeää on huolehtia viljan varastoinnista suljetuissa siiloissa, kuten myös viljasiilojen kunnosta, jotta villilinnut ja jyrsijät pysyvät poissa. Kissat hoitavat jyrsijätorjuntaa pihalla, jolloin jyrsijämyrkkyjen käyttötarvekin pienenee.
Kalkkunatila rehutehtaan kupeessa
Tila sijaitsee vain kolmen kilometrin päässä rehutehtaalta, ja isäntä hakeekin kaikki kalkkunoiden rehut suoraan tehtaalta traktorilla ja itse rakentamallaan rehukärryllä.
Tilan pelloilla kasvatetaan vehnää ja kauraa, joilla ruokitaan omia lintuja. Kalkkunoiden syömästä rehusta noin kolmannes on omilla pelloilla kasvanutta kokojyväviljaa ja loput naapurin rehutehtaan valmistamaa rehua.
Oma lämpökeskus lämmittää kaikki tilakeskuksen rakennukset, kuten myös viljankuivurin. Lämpökeskuksen biokattilassa poltetaan kaurankuorta. Kaurankuori haetaan samalta läheiseltä rehutahtaalta kuin kalkkunoiden rehutkin. Kaurankuorta muodostuu rehutehtaalla kun kauraa kuoritaan broilerin- ja kalkkunanrehujen raaka-aineeksi.
Tekniikka apuna arjessa
Karrin mukaan kalkkunan kasvatus on muuttunut aikojen saatossa, sillä muun muassa aiemmin kalkkunakanat ja kalkkunakukot kasvatettiin yhdessä. Nykyään kanat ja kukot sukupuolilajitellaan hautomolla, ja tilalle kanat ja kukot saapuvat erillään. Leppämäellä kalkkunakanat kasvavat toisessa kasvatushallissa ja kalkkunakukot toisessa.
Perheeseen kuuluvat isäntä-Karrin lisäksi vaimo Piia sekä kaksi poikaa. Pojilleen Leppämäki on korostanut koulunkäynnin merkitystä. Koulutus kannattaa olla muuhunkin kuin maatalouteen. Toki maataloutta tukeva koulutus auttaa käytännössä. Leppämäellä itsellään on metallialan koulutus.
Leppämäen tilalla onkin panostettu tekniikkaan. Karri rakentaa itse laitteita, ja automatiikka helpottaa arjen rutiineja. ”Tekniikkaa täytyy seurata, jotta tietää että se toimii ja siihen voi luottaa” sanoo Leppämäki.