Louhirannan tila Kauhavalla
Teija ja Kari Louhiranta asuvat Kauhavalla, tarkemmin Alahärmässä Kuoppalan kylässä. Tilalla hoidetaan kalkkunanuorikoita ja viljellään tärkkelysperunaa.
Louhirannan tilalle ensimmäinen parvi kalkkunanuorikoita saapui toukokuussa 2003. Päätös kalkkunakasvatuksen aloittamisesta syntyi melko vauhdikkaasti. Tilalla oli viljelty ruokaperunaa ja sen kysyntä alkoi hieman hiipua. Haaveena oli saada tilalle myös kotieläintuotantoa. Pariskunta tiedusteli Atrialta mahdollisuutta päästä mukaan siipikarjan kasvattajaksi. Ensimmäinen vastaus oli kielteinen, mutta ei mennyt aikaakaan, kun mahdollisuutta kalkkunanuorikoiden kasvatukseen tarjottiin. Suomessa oli tuolloin menossa kalkkunanlihan nousukausi, kuten Teija ja Kari kuvailevat tilannetta lähtiessään mukaan.
Kalkkuna kuulosti mielenkiintoiselta eläimeltä ja sitä se on heidän mielestään edelleenkin. Sitten edettiinkin vauhdilla. Kun kalkkunahallin rakennuspiirustukset oli saatu käteen, niiden kanssa käveltiin suoraan hakemaan tarvittavia lupia. Kari kertoo, että muste tuskin oli ehtinyt piirustuksissa kuivua. Kun ensimmäinen kalkkunaparvi saapui tilalle, päätettiin samalla vaihtaa ruokaperuna tärkkelysperunan viljelyyn.
Ensimmäisestä vuorokaudesta alkaen munittamoon asti
Louhirannat ovat kalkkunaketjun alkupään tuottajia, nuorikkokasvattajia. Nuorikkokasvatuksen aikana kalkkunat valmistautuvat tärkeään tehtävään, tuottamaan siitosmunia haudontaan. Nuorikoiden alkukasvatuksella on merkittävä vaikutus siihen, millainen siitoskalkkunoiden tuotanto munittamossa tulee olemaan. Nuorikkokasvatus on tärkeä ja merkittävä perusta suomalaiselle kalkkunanlihan tuotannolle.
Louhirannat huolehtivat kalkkunanuorikoista siitä lähtien, kun ne saapuvat tilalle vuorokauden ikäisinä untuvikkoina aina 29 viikon ikään saakka, jonka jälkeen nuorikot ovat valmiita siirtymään munittamoon. Teija ja Kari tekevät työtä suurella sydämellä ja ovat sitoutuneita nuorikkokasvatukseen. Molemmat kertovat pitävänsä eläimistä, etenkin kalkkunoista. Teija on huomannut, että kalkkunat tunnistavat hoitajansa ja linnut seuraavat hoitajansa toimia hallissa, tulevat luo ja ovat kaikessa mukana.
Kestävä perusta kasvatukselle
Ensimmäisten viikkojen aikana hoitotoimenpiteet ovat hyvin samanlaisia kuin lihakalkkunan kasvatuksessa. Ensimmäiset päivät untuvikot kasvavat ringeissä, joissa on vettä ja rehua tarjolla niin, että jokainen untuvikko ne varmasti löytää. Teijan rutiineihin kuuluu askarrella pahvisista kuljetuslaatikoiden kansista rehutarjottimia untuvikoille. Pahvi rapisee, kun siihen ripottelee rehua ja ääni houkuttaa untuvikot syömään. Kuten lihakalkkunan kasvatuksessa niin nuorikkokasvatuksessakin parven hyvällä alkukasvatuksella luodaan kestävä perusta kasvatukselle. Kolmen viikon ikään saakka sekä kanat että kukot ovat samassa tilassa. Sitten ne siirretään omiin osastoihinsa, jotta hoitotoimet ja olosuhteet voidaan järjestää kanan ja kukon erilaiset tarpeet huomioiden. Kalkkunanuorikoiden kasvatuksen tavoitteena on kasvattaa jalostajan suosituksen mukaisesti kehittyvä, terve ja tasainen parvi, joka saavuttaa sukukypsyyden oikeaan aikaan ja on valmis tuottamaan hedelmöittyneitä siitosmunia.
Kalkkunanuorikot tuodaan päivän vanhoina untuvikkoina Englannista lentokoneella, Louhirannat puhuvatkin lentoemoista. Suomen hyvän terveystilanteen varmistamiseksi nuorikkotila on karanteenitilana 12 ensimmäistä viikkoa. Tänä aikana varmistetaan näytteenotoilla lintujen terveys. Kari ja Teija sanovat yhteen ääneen, että Suomessa eläinten hyvä terveystilanne on saavutettu pitkäjänteisellä työllä ja panostuksella bioturvallisuuteen. Hygieniakäytäntöjen noudattaminen kuuluu heidän jokapäiväisiin rutiineihinsa.
Olosuhteita seurataan tarkasti
Louhirannat pitävät tärkeänä lintujen käyttäytymisen seurantaa. Lintuja seuraamalla huomaa, onko kaikki hyvin. Liikkuva, aktiivinen ja utelias kalkkuna on terve ja hyvinvoiva. Lintujen hoitajaa ja hyvää lintusilmää tarvitaan ja tekniikka on hyvänä apuna. Kasvatushallin olosuhteita seurataan ja säädetään tekniikan avulla, mutta tärkeää on myös havainnointi aistinvaraisesti. Kalkkunahallin olosuhteita pystyy seuraamaan etäyhteyden kautta ja myös mahdolliset hälytykset tulevat kännykkään. Karin mielestä olosuhteita tulee seurattua tarkemmin, kun tieto on helposti saatavilla. Huomioon otetaan vuodenaikojen vaihtelut ja muutokset säätilassa ulkona. Myös jokainen parvi on erilainen, jolloin valppautta ja havainnointia tarvitaan jatkuvasti. Nuorikkojen hoidossa valaistuksella on merkitystä oikea-aikaisen sukukypsyyden saavuttamiseksi. Lisäksi painon kehitystä seurataan tarkasti automaattivaa´an avulla, mutta myös käsin punnitsemalla.
Teija ja Kari toimivat aina siten, että eläinten hyvinvointi huomioidaan. Aktiivisilla ja eläväisillä kalkkunoilla on leluja. Virikkeinä toimii myös kutteri, jota lisätään kuivikkeeksi. Kuivikkeen lisäyspäivä on kalkkunoille kylpypäivä ja ne tykkäävät kuopsutella kutteria. Nokallaan kalkkunat tutkivat ympäristöään ja saavat joskus jotakin rikkikin. Vesikupista saattaa irrota letku ja sepäs sitten kiinnostava nokittava onkin.
Kalkkunoista tulee hyvä mieli
Tällä hetkellä Teija ja Kari asuvat kahdestaan. Heillä on neljä poikaa, jotka kaikki ovat jo lentäneet pesästä. Tarvittaessa pojilta saa apua tilan töihin. Päätöstään lähteä mukaan kalkkunaketjuun he eivät ole katuneet, päinvastoin. Kokemusta on palkkatöistä vieraan palveluksessa, nyt saa olla töissä omalla tilalla ja hoitaa eläimiä, olemme tyytyväisiä valintaamme. Kalkkunahalliin on mukava mennä ja viimeistään kalkkunat saavat hyvälle tuulelle. He pitävät myös tärkeänä tapaamisia muiden kalkkunatuottajien kanssa sekä tiedonkulkua kalkkunaketjussa. Koko ajan opimme toisilta kasvattajilta uutta ja voimme jakaa hyviä käytäntöjä ja kehittyä. Kalkkunatuottajat ovat mukava porukka, vertaistuen merkitys on tärkeää, menemme yhdessä eteenpäin.
Kalkkunaruokia kokataan usein. Karin suosikki on Teijan valmistamat uunissa kermassa haudutetut kalkkunan rintafilee kuutiot, jotka on maustettu mustapippurilla ja suolalla. Kari sanoo, että tätä ruokaa söisin vaikka joka päivä. Kesällä sitten grillataan.